Hei kaikki!
ei ole pakko lukea koko vuodatusta! owo
Te tiedätte vallan hyvin, ettei postaamisestani tule ikinä mitään, mutta sainpahan tämän tarinan lopun vihdoin tänne. Olen sitä muokkaillut ajan kuluessa vaikka kuinka paljon, mutta en vain ole saanut siitä mieleistäni, ennenkuin kirjoitin kaikki replat ihan uusiksi. >____< Postaus- ja nukkeiluintokin on ollut vähän maassa, mutta kun pakotan itseni tekemään jompaa kumpaa, se onkin yhtäkkiä suunnattoman hauskaa! Pitäisi tehdä niin vähän useammin! owo
Uutisia sitten vielä tähän asiaan! Olen saanut VIHDOIN ja VIIMEIN tilattua rakkailleni peruukit, ja ne ovat varmaan kohta saapumassa tänne! nwn Arvailkaapa, ketkä uudet peruukit saavat!
Melkein samassa tilauksessa (ainakin ne on tilattu samana päivänä) , tulee meille myös ISO kasa kenkiä! Joo, kaikki tietää, ettei niitä nyt hirveästi tule, mutta jollain 40-50 sitä tuli ostettua. Myös tuolle Ryuulle on kengät tulossa siinä samalla, kun ei ole pojalla kenkiä muita kuin nuo ihmeelliset Kenin loaferit jotka pitää iskän ja leathermanin (mitenliene kirjotetaan, kuitenkin se monikäyttö veitsi) avustuksella ottaa pois, kun ei ne muuten lähde jalasta. Sama ongelma on Ryuun stock-kengissä, ja ne on muutenkin niin rumat, ettei niitä käyttäisi erkkikään! Tai ainakaan ne eivät Ryuu-paran tyyliin sovi.
Järjestelmäkamerakin on tänne ehkä tulossa jouluksi, mutta siitä en ole YHTÄÄN varma (ja tiesittekö, että on kiva kirjoittaa tekstiä ISOLLA! ongelma.com) !
HUOM!!! Aikaa kulunut vain pari tuntia edellisen tarinan lopusta!!!
puhuu
ajattelee/kuiskaa
*tekee/tapahtuu*
PAINOTTAA
huutaa
Kertoja
Ryuu: *kävelee rauhallisesti*
Ryuu: *pysähtyy*
Ryuu: .....
...................................................................................................................................................
' Samassa seisoi eräs unettarista Päivikin vieressä.
"Tuon sinulle terveisiä merestä", Unetar sanoi. '
' "Merenkuninkaan poika rakastaa sinua ja on lähettänyt sinulle lahjaksi tämän." Ja Unetar kiinnitti Päivikin rintaan hohtavan helmen.
....................................................................................................................................................
Paperilennokki: *töks*
Ryuu: Au.
Thump.
Ryuu: Mikä tämä on? Joku naurettava pilako?
Ryuu: Sen sisällä on jotain kirjoitusta....
Ryuu: *lukee*
Ryuu: *pudottaa kirjeen lattialle*
..........................................................................................................................................
' Suuri, punainen kuu nousi hitaasti merestä. Sen säteet hiipivät vettä pitkin. Ne muodostivat leveän hopeatien. Se ulottui aivan Päivikin jalkojen juureen asti. Minnekköhän tuo tie vei? '
' Nyt hän näki hiekalla vieressään kauniin, sinisilmäisen pojan. Poika hymyili Päivikille ja osoitti hänelle kuun hopeasiltaa.
"Se vie merenkuninkaan linnaan", poika sanoi.
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Olen käynyt siellä."
"Kuka sinä sitten olet?"
"Merenkuninkaan poika." '
'jhg
' "Haluaisitko tietää, miltä meren kartanoissa näyttää? Voisin näyttää sinulle."
"Tahtoisin kyllä, mutten voi."
"Mikset?"
"Se, minkä meri on kerran itselleen ottanut, se ei sitä enää koskaan päästä." '
' "Ei mennä kauaksi", poika houkutteli. "Niin pitkälle, että voit vielä palata, jos haluat. Siis JOS haluat."
Päivikki kääntyi poispäin ja poika napsautti sormiaan. Lakkapää laine toi rannalle mitä kauneimman punervan helmisimpukan. Se oli niin kaunis, että Päivikki kumartui ja nosti sen hietikolta. '
' Päivikki painoi simpukan korvaansa vasten ja se alkoi humista. Ja hän kuunteli. Simpukassa soivat kaikki meren sävelet, kaukaiset hyökyjen hyrskeet ja valkoisten vaahtopisarain iloinen helkyntä.
Hän tunsi, että hänelle oli annettu anteeksi kaikki hänen tekemänsä virheet. Päivikki tuudittautui sen sulosointuihin. '
' Ja samassa hän tunsi, kuinka voimakas meren aalto vyöryi hänen ylitsensä. Meren vaahto sokaisi Päivikin, hän tunsi vain, miten aalto tempaisi hänet mukaansa mereen.
Mutta hän ei ollut yksin. Merenkuninkaan poika piti häntä kädestä. Siniset silmät katsoivat Päivikkiin ja ne kimaltelivat naurusta.
Ne lumosivat hänet. '
' He uivat käsi kädessä ulapalle, jossa mahtava tuuli lauloi meren ylistystä. Silloin suuri riemu täytti Päivikin rinnan ja hän unohti kaiken muun paitsi merensiniset silmät vierellään. '
' He vaipuivat syvälle syvälle kuutamonkirkkaan pinnan alle. Yhä syvemmälle ja syvemmälle. Ja mitä syvemmälle he vaipuivat, sitä vaikeampi oli Päivikin erottaa silmänsä pojan silmistä ja yhä vaikeampaa oli hänen muistaa muuta kuin pojan kasvot ja rakkaus, joka otti heidät yhä vahvemmin pauloihinsa. Yhä syvemmälle ja syvemmälle he vaipuivat, kohti pohjan pyörteitä ja rakkauden merkillisiä kiemuroita. '
' Tulevaisuus odotti aavana edessäpäin, täynnä rakkautta ja suudelmia. '
...................................................................................................................................................
Ryuu: *huohottaa* En jaksa juosta enää enempää.
Ryuu: Minun täytyy löytää hänet!!! Mitä minä nyt teen?
Ryuu: .....
Yhtäkkiä Katherine ilmestyy Ryuun syliin.
Katherine: Öh.... Moi....
Ryuu: *tuijottaa ihmeissään*
Katherine: Mi-mi-minä tulin antamaan sinulle anteeksi.
Ryuu: * tuijottaa, eikä saa sanaakaan suustaan*
Katherine: Minä annan sinulle anteeksi, Ryuu.
Katherine: Ja tiedätkö mitä Ryuu? *kuiskaa* Minäkin rakastan sinua! Niin kovasti!
Ryuu: Niin minäkin sinua, niin minäkin sinua!
~~
~~Aryalee ja nukettimet~~
P.S. Arvatkaapa, mitä kirjaa olen tässä käyttänyt apuna! nwn Suurimman osan Katherinen tekstistä olen kirjoittanut kuitenkin itse.
P.P.S. Tässä tarinassa on tosi monta kuvaa, josta pidän tosi paljon! owo
